Laitojen ääni kuuluu, mutta kuka kuuntelee?

”Facebook oli ennen leppoisa paikka, josta tuli hyvälle mielelle. Nykyään kaikki vaan jauhaa ja meuhkaa politiikkaa.”

 

Onko yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisessa vinoumia? e2:n uuden tutkimuksen (http://e2.fi/wp-content/uploads/2016/04/provo_net.pdf) mukaan on. Aktiivisuus ei kuitenkaan ole vahvasti sidoksissa ihmiseen ikään, sukupuoleen, koulutukseen, ammattiin tai asuinpaikkaan, vaan eniten äänessä ovat ne, joilla on vahvimmat näkemykset. Keskusteluissa on siis ideologinen vinouma.

 

Innokkuutta keskusteluun eri mieltä olevien kanssa on keskimääräistä enemmän vasemmisto–oikeisto- ja arvokonservatiivi–arvoliberaali-ulottuvuuksien laidoilla. Reunoilta löytyvät myös ne, jotka kokevat oman tietotasonsa politiikasta muita useammin korkeaksi ja ovat muita hanakampia oikomaan väärinkäsityksiä yhteiskunnallisessa keskustelussa.

 

Sen sijaan koulutus ei ole juurikaan yhteydessä innokkuuteen keskustella eri mieltä olevien kanssa. Nuoret ovat puolestaan vanhoja innostuneempia keskusteluista, vaikka nuoria on vaikeaa saada aktivoitumaan yhteiskunnallisesti. Miehet ovat vain hieman naisia innokkaampia keskustelijoita. Halu oikoa väärinkäsityksiä ei ole riippuvainen koulutustasosta tai iästä. Näitä tuloksia voidaan pitää rohkaisevina, kun tavoitteena on mahdollisimman tasainen osallistuminen eri väestöryhmissä.

 

Ulottuvuuksien äärilaidoilla olevilla on suurin tarve keskustella ja oikoa muiden käsityksiä, koska he haluavat saada oman asiansa esille näkyvästi. On tuloksia myös siitä, ettei ymmärrys toisen osapuolen näkemyksistä kasva, kun asioista täysin eri mieltä olevat keskustelevat vapaasti keskenään.  (https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/104835/lindell_marina.pdf?sequence=4). Tällöin keskustelu ei ole kovin hedelmällistä.

 

Kun asenteelliseen välimaastoon sijoittuvat eivät koe yhtä tarpeelliseksi innostua ja olla aktiivisina yhteiskunnallisissa keskusteluissa, riskinä on, että keskustelu on kovin polarisoitunutta. Ilmiötä korostaa sosiaalinen media ja perinteisen median tapa nostaa esiin herkullisimpia ja kärkkäimpiä vastakkainasetteluita.  Demokratian kannalta e2:n tutkimuksen yksi huolestuttavimmista tuloksista liittyi siihen, että 90 prosenttia suomalaisista katsoo tahallisen provosoinnin lisääntyneen keskusteluissa ja että puolet harkitsee vetäytymistä yhteiskunnallisesta keskustelusta vastakkainasetteluihin kyllästymisen vuoksi.

 

Äänestämisvinoumat ovat tutkitusti selkeitä Suomessa. Esimerkiksi nuorten ja matalasti koulutettujen äänestysprosentti on ollut keskimääräistä alhaisempi. Kun äänestämisvinoumien korjaamiseen ei ole ollut erityisreseptiä, valtionhallinnon demokratiahankkeilla (kansalaisaloite, otakantaa.fi jne.) on pyritty osallistamaan uusia väestöryhmiä politiikkaan. Osallistuminen voi olla kuitenkin kasautuvaa: ne, ketkä jo äänestävät ja ovat muutenkin poliittisesti aktiivisia, ottavat vain uusia muotoja osallistumisarsenaaliinsa.

 

Myös keskusteluvinoumaa on hankalaa korjata. Jos kansalaisella on sekä–että-mielipiteet, hän tuntee todennäköisesti vähemmän tarvetta osallistua. Parempi keskusteluilmapiiri voisi kuitenkin innostaa useampia osallistumaan.

 

Kouluilla on tärkeä rooli keskustelutaidon parantamisessa. Suomessa argumentoinnin ja debatoinnin opiskelu on lapsenkengissä moneen Euroopan maahan tai USA:han verrattuna. Jos oppisimme perustelemaan näkemyksemme huolellisesti, kunnioittamaan toisen näkemyksiä ja jos väittelyille annettaisiin myönteinen merkitys, tuloksena voisi olla vähemmän provosointia ja kyllästymistä vastakkainasetteluun.

 

Jussi Westinen

Tutkija, VTT

e2

jussiwestinen

Olen tutkija (VTT) e2 Tutkimuksessa. Olen väitellyt poliittisista jakolinjoista ja puoluevalinnasta 2000-luvun eduskuntavaaleissa (12/2015).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu